kiekon pudotus

NHL-kausi 2018-2019

NHL kaudesta 2018-2019 on tulossa Suomalaisittain äärimmäisen herkullinen jääkiekkokausi. Uusia lupauksia, varauksia, sekä vanhoja konkareita nähdään taalaliigan jäillä tänä vuonna enemmän, kuin pitkään aikaan. Suurimpana uutisena voitanee kuitenkin pitää Alexander Barkovin huikeaa saavutusta, sillä hän liittyi erittäin arvokkaaseen seuraan Syyskuussa 2018. Alexander Barkov valittiin Florida Panthers jääkiekkojoukkueen kapteeniksi, joita on koko seuran historiassa ollut vain kymmenen kappaletta.

Seuraavassa artikkelissa perehdymmekin hieman kauden 2018-2019 tärppeihin, suomalaisten näkökulmasta katsottuna. Otamme kantaa tuleviin mestarisuosikkeihin, sekä joukkueisiin, jotka tulevat rämpimään pohjamudissa läpi kauden!

Seuraa heitä

Barkov Florida PanthersKuten jo kertaalleen mainitsimme, Alexander Barkovia ja Florida Panthersia kannattaa tällä kaudella seurata. Itse joukkueena Panthers ei ole vahvistunut kovinkaan paljoa, mutta Barkovilta on lupa odottaa jopa yli 70 tehopisteen kautta. Hän on tällä hetkellä luultavasti ylivoimaisesti paras Suomalainen jääkiekkoilija, jota valitettavan usein aliarvostetaan. Tämä saattaa johtua myös siitä, ettei Barkov mielellään viihdy otsikoissa, eikä juurikaan pidä itsestään meteliä. Tämän vuoksi miehen huikaisevat peliotteet ovat saattaneet jäädä osalta huomaamatta. Kyseessä on kuitenkin äärettömän lahjakas, kahteen suuntaan töitä tekevä keskushyökkääjä, joka tulee maajoukkueessa vielä voittamaan Suomelle olympiakultaa.

Ei ole varmasti mikään yllätys, että listalta löytyy myös Patrik Laine. Laineen kolmas kausi on starttaamassa ja mies on ehtinyt paukuttaa jo 80 maalia kahdella NHL-kaudellaan. Winnipeg Jetsissä pelaava Laine on myös lunastamassa itselleen jättisopimusta. Joidenkin lähteiden mukaan kyseessä on 8-vuotinen sopimus, joka maksaisi n. 8-10 miljoonaa dollaria per kausi. Laine on varmasti jälleen hieman vahvempi, nopeampi, sekä taitavampi, mitä kahdella edellisellä kaudella. Tämä lupaa kauhunhetkiä vastustajan maalivahdeille, sillä miehen rannelaukaus on luultavasti jo nyt maailman paras.

Ottawa Senators & Erik Karlsson

Viimeisen vuosikymmenen kovin siirtouutinen nähtiin Syyskuussa 2018, kun Ottawa Senators ilmoitti treidanneensa kapteeninsa Erik Karlssonin San Joseen. Erik Karlsson on kolminkertainen Norris Trophy voittaja, joka on vuodesta toiseen heikossa Ottawa Senatorsin joukkueessa nakutellut valtavia pistemääriä. Huhujen mukaan Ottawan seurajohto ajautui tuntemattomista syistä Karlssonin kanssa vaikeuksiin, jonka johdosta he päätyivät luopumaan miehestä. Mitään järkevää selitystä ei tälle ole, sillä Karlsson olisi palkkansa puolesta mahtunut erittäin hyvin Senatorsin palkkakaton alle. Sen sijaan San Jose sai takalinjoilleen upean täydennyksen, joka tulee yhdessä Brent Burnsin kanssa nostamaan San Josen taistoon Stanley Cupista.

Senatorsia ei ole pidetty play-off joukkueena vuosikausiin, eikä valitettavasti parhaimman pelaajan ja kapteenin treidaus edesauta tätä asiaa. Arvioimmekin, että vuoden 2019 ykköskierroksen ykkösvaraus napsahtaa Ottawalle, joka tarkoittaa sitä että joukkue on kauden jälkeen runkosarjan viimeisenä.

Washington Capitals

Washington CapitalsTällä hetkellä vedonlyöntiyhtiöt ja nettikasinot tarjoavat Capitalsin mestaruudesta pienintä kerrointa, joka siis tarkoittaa sitä, että he ovat ennakkosuosikkien asemassa. Mikäli olet seurannut NHL-aiheisia medioita kesän aikana, olet saattanut huomata että osalla Washingtonin pelaajista on juhliminen mennyt hieman ylitse. Tähän kastiin kuuluu valitettavasti joukkueen kapteeni Alexander Ovechkin, jonka pelikuntoa kauden kynnyksellä on epäilty rankoin sanoin. Ovechkin on nähty useissa medioissa alkoholin vaikutuksen alaisena, sekä selkeästi “ylimääräisiä” kiloja kantavana. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ihme, sillä NHL:n supertähtiosastoon kuuluva Ovechkin on mestaruutensa, sekä sitä seuraavan juhlimisensa ansainnut. Moni oli sitä mieltä, ettei Ovechkin tule koskaan voittamaan Stanley Cupia, eikä se kaukana ollutkaan ettei näin olisi käynyt.

Tulevaan kauteen Capitals lähtee kuitenkin täysin kysymysmerkkinä, sillä kuten tiedämme, Stanley Cupin uusiminen on yksi vaikeimpia asioita, joita NHL-joukkue voi saavuttaa.

NHL, alkuperäisjoukkueet ja konkareiden haastajat

NHL on maailman tunnetuin ja korkeatasoisin jääkiekkosarja, jota seurataan ympäri maailmaa. Se kehittyi alun perin 1900-luvun alkuvuosikymmenillä kylmillä seuduilla Yhdysvaltojen pohjoisosissa ja Kanadan puolella. NHL-sarjan joukkueiden keskuudessa yhä edelleenkin tunnetaan käsite “original six”. Toisin sanoen, NHL-liigassa on edelleen mukana kuusi varhaista joukkuetta, jotka olivat Boston Bruins, Chicago Blackhawks, Detroit Red Wings, Montreal Canadiens, New York Rangers ja Toronto Maple Leafs. Nämä ovat sarjan kaiken nähneet joukkueet, joilta odotetaan menestystä vuodesta toiseen.

Vielä 1970-luvulla Pohjois-Amerikassa oli muitakin jääkiekkosarjoja. WHA-sarja perustettiin vuonna 1972 kilpailemaan NHL:ää vastaan. Tässäkin liigassa pelasi kovatasoisia pelaajia, joskin yleisöä viihdytettiin NHL:ään verrattuna enemmän tappeluilla. Joitakin suomalaisia pelaajiakin pelasi WHA-joukkueissa. Sarja kuitenkin lakkautettiin vuonna 1979 ja neljä joukkuetta liittyi NHL-sarjaan. 80-luvulta asti NHL:n asema on ollut kiistaton Pohjois-Amerikassa. Ulkomaalaisia pelaajia ei tuotu vielä 1980-luvulla liigaan ja riveissä oleville vähillekin eurooppalaisvahvistuksille maksettiin paikallisia huonompaa palkkaa. Vasta 1990-luvulla NHL:stä muodostui kansainvälinen sarja, jollaisena se tänä päivänä tunnetaan.

Alkuperäisjoukkueiden vaihteleva menestys

Kaikkein eniten mestaruuksia NHL:ssä on napannut Montreal Canadiens, joka on voittanut yhteensä 24 kertaa Stanley Cupin. Montreal on ranskankielisen Kanadan keskus ja siitä syystä joukkue sai aikoinaan jopa varata ranskankielisiä pelaajia ennen yleistä varaustilaisuutta. Viimeisen mestaruuden Canadiens voitti vuonna 1993. Alkuperäisjoukkue New York Rangers voitti viimeksi myöskin 1990-luvulla. Se pääsi kylläkin finaaliotteluun 2014, mutta sen mahdollisuudet heikkenevät huippumaalivahti Lungvistin vanhenemisen myötä. Kuudesta alkuperäisestä NHL seurasta Toronto Maple Leafs on pärjännyt heikoiten viime vuosikymmeninä.

Muiden alkuperäisjoukkueiden tilanne ei ole yhtä synkkä. Detroit Red Wingsillä on NHL:ssä maineikas historia ja jo 1950-luvulla se keräsi useamman Stanley Cup voiton. Detroit Red Wings palasi huipulle 1990-luvulla ja sen viimeisin Stanley Cup voitto tuli vuonna 2008. Sitä mestaruutta juhli myös suomalainen Valtteri Filppula. Chicago Blackhawks on ollut 2010-luvulla todellinen jättimenestyjä voittamalla Cupin peräti kolmesti. Boston Bruins on päässyt juhlimaan mestaruutta kerran tällä vuosikymmenellä ja sen menestys lepää osin suomalaisen maalivahti Tuukka Raskin harteilla.

Alkuperäisten joukkueiden ulkopuolelta tulleet legendaariset joukkueet

NHL kunnioittaa edelleen Wayne Gretzkya ja pitää häntä kaikkien aikojen parhaana jääkiekkoilijana. Gretzkyn pelinumero 99 on käytännössä jäädytetty koko sarjassa. Mies oli iso palanen WHA-sarjasta NHL:ään vuonna 1979 siirtyneen Edmonton Oilersin menestystarinassa. Joukkue saavutti viisi Stanley Cup voittoa 1984-1990 välisenä aikana. Edmonton Oilers herättää taas suuria odotuksia sen jälkeen, kun se sai varausvuoronsa ansiosta hankittua riveihinsä sukupolvensa lahjakkaimpana pidetyn Connor McDavidin. Jää nähtäväksi, minne asti joukkueen rahkeet riittävät hänen johdollaan.

NHL-huippuseurojen joukkoon on noussut kiistatta myös Pittsburgh Penguins. Edmontonin tavoin Pittsburghia vei eteenpäin superlahjakas Mario Lemieux, jolla oli tutkaparinaan tšekkitähti Jaromir Jagr. Pittsburghin tarina on jatkunut onnellisesti 2000-luvulla, kun se sai riveihinsä liigan parhaimpana pidetyn Sidney Crosbyn. Hänen johdollaan joukkue on voittanut kaksi mestaruutta viime vuosina. Sen sijaan samanlaista menestystä ei ole tullut 1980-luvun alussa liigaa dominoineelle New York Islandersille, joka voitti mestaruuden neljästi peräkkäin vuosina 1980-1983. Takaiskuna Islanders menetti avainpelaaja Tavaresin kesällä 2018.

NHL ja laajenemisten kautta yllättäen nousseet joukkueet

Kausi 2017-2018 oli taas kerran historiallinen, kun uusi liigaan otettu joukkue nousi finaalipeleihin. Las Vegas Knights yllätti kaikki odotukset rakentamalla joukkueen, joka sitten kauden mittaan hitsautui kovaksi porukaksi ja pääsi lopulta pelaamaan aina finaalisarjaa. Kasinoiden kaupungissa ei ollut minkäänlaista jääkiekkokulttuuria ennestään, mutta sen fanipohja kasvoi lennosta ja siivitti joukkuetta katsomosta käsin menestykseen. Lähinnä Vegasin tapaista saavutusta pääsi vuonna 1993 NHL-joukkueeksi otettu Florida Panthers, joka onnistui pääsemään finaalipeleihin kolmannella kaudellaan.

NHL laajeni 1990-luvun alussa, kun mukaan tulivat Tampa Bay Lightnings ja Disney-aiheella alkuun ratsastanut Anaheim Mighty Ducks. Näistä kumpikin saavutti reilussa kymmenessä vuodessa Stanley Cup mestaruuden. Vuonna 1992 liigaan hyväksytty Tampa Bay voitti mestaruuden vuonna 2004. Tampa Bay on taas viime vuosina kasannut vahvan joukkueen, jonka avulla se on merkittävä haastaja NHL:ssä. Anaheim Ducks puolestaan voitti vuonna 2007. Tuo kausi muistetaan Suomessa, koska maamme valovoimaisin NHL pelaaja Teemu Selänne oli voittamassa tuota mestaruutta.

Kalifornian herruus ja superjulkkikset

Vuonna 1967 sarjaan liittynyt Los Angeles Kings ponnisti vakavasti liigan eliittiin 1990-luvun alussa, kun jo legendaksi noussut Wayne Gretzky ostettiin seuraan suurella rahalla. Tämä johti vuonna 1993 mahdollisuuteen taistella Stanley Cupin voitosta, mutta joukkue hävisi kuitenkin finaalisarjan. Kings on noussut tällä vuosikymmenellä uudestaan huipulle ja on voittanut kahdesti mestaruuden kausilla 2012 ja 2014. Joukkueen vahvuutena on Gretzkyn kaltaisen supertähden sijaan ollut hyvä puolustuspään pelaaminen ja huippumaalivahti. Hollywoodin kupeessa olevan joukkueen yleisössä vilisee elokuvatähtiä ja muita julkkiksia.

Paikanvaihdolla uuteen nousuun

Colorado Avalance on ainoa joukkue, joka on voittanut ensimmäisellä kaudellaan mestaruuden. Tämä tapahtui 1995-1996, kun Quebec Nordiquesin joukkue siirtyi Coloradoon ja vaihtoi nimeä. Kyseessä oli sangen ainutlaatuinen temppu. Sitäkin katkerampaa on ollut se, kun koko Yhdysvaltojen merkittävimpänä jääkiekko-osavaltiona ylpeilevä Minnesota menetti Dallasin kaupungille joukkueensa Minnesota North Starsin vuonna 1993. Dallas Stars voitti sitten Stanley Cupin vuonna 1999. Lohdutuksena Minnesota sai 2000-luvulla uuden joukkueen, Minnesota Wildin, joka pitää yllä huippujääkiekkoilijoita tuottaneen osavaltion perinteitä yllä supertaitavien suomalaisvahvistusten kanssa

Jääkiekkomaailma on nähnyt monia supertähtiä

Jääkiekon historia voidaan jäljittää Pohjois-Amerikkaan, jossa se kehittyi siirtolaisten mukana tuomien jääpallon, shintyn ja hurlingin muunnelmana jo 1800-luvun alussa. Nykyinen jääkiekkona tunnettu laji kehittyi kuitenkin Kanadan Montrealissa 1870-luvulla. Hyvin nopeasti siitä syntyi organisoitu urheilulaji ja se sai suurta kansainvälistä suosiota. Maailman kovin jääkiekkoliiga NHL perustettiin 1900-luvun alussa viiden kanadalaisen joukkueen voimin. Yhä edelleen lajin kovimmat nimet ovat kanadalaisia.

Suomessa toimiva korkein jääkiekkoliiga SM-sarja tai toiselta nimeltään Mestaruussarja, perustettiin 1930-luvun tienoilla. Liigan perustamisen nähdään olleen alku suomalaiselle jääkiekkohulluudelle. SM-sarja muuntui nykyiseksi SM-liigaksi vuonna 1975. Vuosien saatossa suomalaiset sekä muut kansainväliset pelikentät ovat tuottaneet erittäin lahjakkaita ja taidokkaita jääkiekkoilijoita. Yleisesti ottaen kansainvälisellä tasolla jääkiekkoilijoiden erikoistaidot mitataan NHL-sarjassa sekä vuosittaisissa MM-kisoissa, jossa kilpaileviin maajoukkueisiin pääsevät mukaan vain parhaat taiturit.

”Rapakon takana” eli NHL-sarjassa ollaan nähty viimeisten vuosikymmenten aikana lukuisia huikeita suomalaispelaajia, joista monesta on jo syntynyt lajien legendoja. Teemu Selänne, Jari Kurri, Esa Tikkanen, Teppo Numminen ja Saku Koivu ovat olleet superlahjakkuuksia, jotka ovat samalla inspiroineet monia juniori-tason jääkiekkoilijoita. Nykyinen suomalainen pelaajakehitys on tae siitä, että tulevaisuudessakin kansainvälisillä areenoilla tullaan näkemään sinivalkoista väriä. Uusista superpelaajista Patrik Laine ja Tuukka Rask ovat vielä kaukana alan konkarien meriiteistä, mutta heidänkin urasuuntaus vie heidät suurella todennäköisyydellä jääkiekon Hall of Fameen.

Valittaessa maailman parhaita jääkiekkoilijoita, pelkät tehopisteet, saavutetut mitalit ja uran pituus eivät tietenkään ole ainoita tekijöitä. Suurnimet ovat toimineet usein myös uransa jälkeen kansallisten joukkueiden valmentajina ja avustaneet juniorityössä. He ovat olleet esimerkkejä monelle nykyiselle kiekkotähdelle.

Wayne Gretzky

Legendoista suurin on varmasti Wayne Gretzky. Kanadalainen, ammattiuransa päättänyt Gretzky ehti pelata aktiiviuransa aikana NHL:ssä 20 kautta. Hän aloitti uransa pääsarjassa vuonna 1978 ja päätti sen vuonna 1999. Gretzky edusti ammattilaisjoukkueaikanaan neljää eri joukkuetta: Edmonton Oilersia, Los Angeles Kingsia, St. Louis Bluesia ja New York Rangersia. Hän sai NHL:n runkosarjassa pelatuista 1 487 ottelusta 2 857 tehopistettä ja pelasi 1,93 tehopisteen keskiarvolla yhtä ottelua kohden. Uraansa päättäessään Gretzky piti hallussaan 40 runkosarjan ennätystä, 15 pudotuspeliennätystä ja kuutta NHL:n tähdistöjoukkueessa saavutettua ennätystä. Hän sai myös herrasmiespelaajille tarkoitetun Byng Memorial Trophyn viidesti. Uransa aikana Gretzky puhui aktiivisesti väkivallan kitkemisestä pois jääkiekkokaukaloista. NHL-uransa lisäksi kiekkoilijan saavutustilastoihin on kirjattu Kanadan maajoukkueessa ansaitut kolme kultamitalia, kaksi hopeaa ja yksi pronssi sekä nuorten MM-kilpailuista saatu pronssimitali.

Sidney Crosby

Tämän hetkisten huippulahjakkuuksien listan kärkipäässä on kiistatta kanadalainen Sidney Crosby. Vasta 31-vuotias Crosby kiikkuu jokaisen NHL:n teholistan kärjessä ja on urallaan voittanut jo Stanley Cupin kolmesti, olympiakultaa kahdesti ja maailmanmestaruuden kerran. Hän on yksi niistä harvoista pelaajista, jotka ovat voittaneet kyseiset kolme kultaa. Crosby aloitti pelaamisensa NHL:ssä Pittsburgh Penguinsin väreissä vuonna 2005 ja edustaa edelleen samaa joukkuetta. Crosby palkittiin ensimmäisen kerran NHL:n parhaimpana pelaajana vain kaksi vuotta debyyttinsä jälkeen, vuonna 2007. Hän oli tuolloin vain 19-vuotias. Seuraavan kerran hän sai saman tunnustuksen vuonna 2014. Crosbya verrataan useasti Wayne Gretzkyyn, vaikkakin kummatkin tähtipelaajat ovat pelanneet täysin erilaisissa pelikulttuureissa. Itse Gretzky on kuitenkin antanut tunnustusta Crosbyn hienosta pelityylistä ja paineensietokyvystä. Yleisesti ottaen tilastojen ja yksilöllisten ominaisuutensa takia Crosbya on laajasti pidetty nykyisen jääkiekon parhaimpana pelaajana.

Aleksandr Ovetshkin

Venäläinen Aleksandr Ovetshkin on pelaaja, joka jakaa mielipiteitä. Häntä pidetään nerokkaana supertähtenä, jossa yhdistyvät voimahyökkääjän ja yksittäisen laukojan ominaisuudet. Ovetshkinin kuin tykin suusta lähtevä laukaus on maailmankuulu niin NHL:ssä kuin kansainvälisissä kaukaloissa. Hänen pelityyliään kuvaillaan intensiivisenä, joka on erinomainen juuri Amerikan pienempiin kaukaloihin. Toisaalta Ovetshkin on saanut kritiikkiä puolustuspelaamisesta ja vaisuudesta MM-peleissä. Hän edusti pääsarjauransa alussa Moskovan kahta pääsarjajoukkuetta ennen siirtoa NHL:n Washington Capitalsiin vuonna 2005. Ovetshkin pelasi erinomaisen tulokaskauden ja hänet palkittiinkin NHL:n parhaimpana tulokkaana. Nykyään venäläinen takoo kausittain noin 30 maalia Capitalsin riveissä, joiden kanssa hän on tehnyt sopimuksen vuoteen 2021 asti. Ovetshkin pääsi juhlimaan Stanley Cup-voittoa kauden 2018 päätteeksi. Venäjän maajoukkueessa hän on osallistunut useisiin arvokisoihin ja voittanut lukuisia mitaleita muun muassa kolme kultaa, kaksi hopeaa ja kolme pronssia.

Vielä kerran: Teemu Selänne

NHL:n historian parhaana suomalaispelaajan pidetty Teemu Selänne ehti pelata mittavan uran Amerikan kiekkokaukaloissa. Hän sai runkosarjassa tahkottua itselleen muikeat 1 457 tehopistettä, joka on korkein suomalaisen NHL:ssä saavuttama määrä. Selänne siirtyi Winnipeg Jetsiin kaudelle 1992-93 pelattuaan neljä kautta Helsingin Jokereissa. Winnipegin lisäksi Selänne ehti pelata Anaheim Duckseissa, San Jose Sharkseissa ja Colorado Avalanchessa. Hän voitti Stanley Cup-mestaruuden Anaheimin väreissä vuonna 2007. Teemu päätti pelaajauransa vuonna 2014 ja hänet valittiin jääkiekon Hall of Fameen vuonna 2017. Vuonna 2015 Anaheim Ducks jäädytti Teemun pelinumeron joukkueen kotiareenan Honda Centerin kattoon tapahtumassa, joka kantoi nimeä Teemu Tribute Night. NHL-uran rinnalla Teemu nähtiin myös useasti maajoukkueessa ja hän auttoi Suomea voittamaan neljä pronssimitalia ja kolme hopeaa. Selänteestä on tehty dokumenttielokuva Sel8nne ja elämäkertakirja Teemu.

 

 

Suomi on pieni suuri jääkiekkomaa

Jääkiekolla on Suomessa pitkät perinteet: sen tapaista peliä on historiankirjojen mukaan pelattu maassamme jo 1800-luvun lopussa. Kansainväliseen menestykseen Suomen maajoukkue nousi 1960-luvulla, ja 1988 maahan saatiin ensimmäinen olympiamitali hopeana. Mitalistijoukkueessa pelasivat muun muassa Jarmo Myllys, Jukka Tammi, Reijo Ruotsalainen, Raimo Helminen ja Janne Ojanen. Ensimmäistä olympiahopeaakin legendaarisemmaksi on sittemmin muodostunut vuoden 1995 ensimmäinen maailmanmestaruus, kun Leijonat päihitti isäntämaa Ruotsin Tukholman Globenissa ja sai kaulaansa kauan himoitut kultaiset mitalit. Suomen joukkuetta kipparoi tuolloin Timo Jutila, ja muina tähtinä mainittakoon Saku Koivu, Jere Lehtinen ja Ville Peltonen. Arvokisapalkintoja paremmin suomalaisten fanien muistiin ovatkin jääneet yksittäiset tähtipelaajat sekä legendaariset suoritukset ja oheisilmiöt: esimerkiksi Mikael Granlundin ilmaveivi vuodelta 2011 tai vuonna 1995 ruotsalaisilta “varastettu” voittobiisi Den Glider In, joka soi jääkiekkofanien soittimissa vielä tänäkin päivänä.

Suomesta löytyy iso liuta kansainvälisesti menestyneitä jääkiekkoilijoita, joita on miltei mahdoton laittaa paremmuusjärjestykseen. Riippuukin pitkälti siitä, mistä kulmasta asiaa tarkastelee ja mikä toimii mittarina: Stanley Cup -voittojen määrä, sopimuksen luonne, kausipalkka, peliaika, tehdyt maalit vai jokin ihan muu. Pelaajilla on joukkueissa omat roolinsa – yksi tekee maaleja, toinen on tottunut rakentamaan tilanteita, kun taas joku vaihdetaan kentälle yli- tai alivoimatilanteessa. On myös synnynnäisiä johtajia, kuten jääkiekkosuku-Koivun veljekset Saku ja Mikko.

Tässä artikkelissa pyrimmekin tarkastelemaan asiaa kokonaisuutena ja listaamme eri ominaisuuksien vuoksi suosioon nousseita pelaajia. Joukkueessa kaikkia tarvitaan ja jokaisella on paikkansa, eikä pienessä suuressa jääkiekkomaassamme tule olemaan pulaa huippupelaajista jatkossakaan. Suomessa jääkiekkoa aletaan usein harrastaa alle kouluikäisenä, mutta suuren yleisön tietoisuuteen pelaajat nousevat yleensä ensimmäisten arvokisaonnistumistensa tai uniikkien yksilösuoritustensa myötä. Viimeistään NHL:n vuotuinen varaustilaisuus erottaa jyvät akanoista.

Viiden Stanley Cupin miehet Jari Kurri ja Esa Tikkanen

Vuosittain jääkiekkoliiga NHL:n pudotuspelien voittajajoukkueelle jaettava Stanley Cup on yksi jääkiekkomaailman arvostetuimmista palkinnoista. Jari Kurri oli ensimmäinen suomalainen jääkiekkoilija, joka urallaan voitti Stanley Cupin. Vuonna 1960 syntynyt Kurri saavutti pelaajauransa aikana viisi NHL:n mestaruutta, ja hän on toinen kyseiseen saavutukseen yltäneistä suomalaisista Esa Tikkasen lisäksi. Kurri voitti kaikki Stanley Cup -pokaalinsa Edmonton Oilersin riveissä. Oikeana laitahyökkääjänä pelannut Kurri on ensimmäinen suomalainen, joka aateloitiin Hockey Hall of Famen kunniagalleriaan vuonna 2001. Kurri on Jokereiden kasvatti, ja nykyään hän toimii joukkueen general managerina.

Vuosina 1985, 1987, 1988 ja 1990 Kurrin kanssa samassa NHL:n voittajajoukkueessa pelasi vuonna 1965 syntynyt Esa “Tiki” Tikkanen. Tikkanen muistetaan paitsi värikkäästä pelitavastaan, myös “Tiki-talkista” eli suomea, ruotsia ja englantia yhdistelleestä puhetavastaan. Edmonton Oilersin lisäksi Tikkanen voitti Stanley Cupin New York Rangersin riveissä vuonna 1994.

Legendaarinen Teemu Selänne – “The Finnish Flash”

Rakkaalla “lapsella” on monta nimeä: Teukka, Eightball, The Finnish Flash… Heinäkuussa 1970 syntynyttä Teemu Selännettä pidetään ei pelkästään Suomen, vaan yhtenä koko maailman kaikkien aikojen parhaista jääkiekkoilijoista. Selänne lopetti uransa vuonna 2014 NHL:n runkosarjan historian parhaana suomalaisena maalintekijänä ja pistenikkarina. Himoittua Stanley Cup -pokaalia “Teukka” pääsi nostamaan kerran uransa aikana, vuoden 2007 keväällä pelatessaan Anaheim Ducksissa. Tammikuussa 2015 Anaheim Ducks jäädytti Selänteen pelinumeron, ja miehestä tuli ensimmäinen pelaaja, jolle seura on kyseisen kunniaosoituksen suonut.

Anaheimin lisäksi Selänne ehti uransa aikana edustaa myös Helsingin Jokereita, Winnipeg Jetsiä, San Jose Sharksia ja Colorado Avalanchea. Hän oli Winnipeg Jetsin 10. varaus vuonna 1988. Selänteellä on mitalitilillään neljä olympia- ja kaksi MM-mitalia, mutta ei yhtään kultaa. Selänteestä on tehty paitsi biisejä, myös ennätyksiä päähenkilönsä tapaan rikkonut dokumenttielokuva ja menestynyt kirja.

Muuri nimeltään Pekka Rinne

Suomi on jääkiekon saralla tunnettu myös erinomaisista maalivahdeistaan, jotka ovat vuosien varrella niittäneet mainetta ympäri maailmaa. Kari Takko, Miikka Kiprusoff, Kari Lehtonen, Tuukka Rask, Antti Niemi, jne. Koska huippuhyviä veräjänvartijoita riittää ja on kautta aikojen riittänyt useammassakin jääkiekkoliigassa, on kaikkia mahdoton luetella edes nimeltä. Kaudella 2017–2018 ylitse muiden nousi kuitenkin yksi nimi: NHL-liigan kauden parhaana maalivahtina Vezina Trophy -pokaalilla palkittu Pekka Rinne.

Vuonna 1982 Kempeleessä syntynyt miltei kaksimetrinen Rinne edustaa NHL-seura Nashville Predatorsia, jonka maalilla hän on pelannut vuodesta 2008 alkaen. Rinne on edustanut Suomea jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa vuosina 2009, 2010, 2014 ja 2015. Vuoden 2014 turnauksessa Rinne voitti Leijonien joukoissa hopeaa ja hänet palkittiin koko turnauksen arvokkaimpana pelaajana – vuonna 2015 mies valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi.

Tulevaisuuden toivot: Laine, Aho ja kumppanit

Suomi-jääkiekon tulevaisuus on valoisa. Nuorta sukupolvea kaukaloissa edustavat muun muassa Patrik Laine, Sebastian Aho, Mikko Rantanen, Miro Heiskanen ja Eeli Tolvanen. Paikkansa NHL:n vakiokokoonpanoissa ovat varmistaneet myös Leijonien kapteenina toiminut Mikael Granlund, toisen polven jääkiekkoilija Aleksander “Sasha” Barkov ja jo yhden Stanley Cupin voittanut Teuvo Teräväinen.

Vuonna 2016 nuorten MM-kilpailuista suuren yleisön tietoisuuteen nousseet Aho ja Laine eivät jääneet yhden turnauksen tähdenlennoiksi, vaan kumpikin pelaa nykyään isossa roolissa omassa seurassaan. Sebastian Aho edustaa Carolina Hurricanesin organisaatiota, kun taas Patrik Laine on tuttu näky Winnipeg Jetsin ykkösketjussa. Aho on sittemmin saanut lempinimen “Professori”: niin kollegat kuin kriitikotkin jaksavat hehkuttaa nuorukaisen poikkeuksellista peliälyä. Laine puolestaan muistetaan kovasta, nopeasta ja arvaamattomasta laukauksestaan, jota tulevat kiekkotähdet yrittävät jäljitellä kotipihoillaan.

Menestyksekkään jääkiekkojoukkueen ABC

Tappara, Kärpät, Pietarin SKA, Pittsburgh Penguins, Kanadan maajoukkue… Kaikki luetellut joukkueet ovat rakenteeltaan ja taustoiltaan hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää silti yksi asia: menestys. Satunnaisia mestaruuksia voi saavuttaa yksittäisten huippukausien siivittämänä. Kun joukkue on vuodesta toiseen sarjan voittokamppailussa mukana, on se merkki menestyvästä seurasta, joka on rakennettu ammattitaidolla ja huolella.

Jääkiekkopiirien ulkopuolella usein virheellisesti ajatellaan, että joukkueen budjetti on kaikki kaikessa ja tarpeeksi isolla kukkarolla menestystä tulee vääjäämättä, mutta se ei missään nimessä pidä paikkaansa. Tarkastellaan esimerkiksi Toronto Maple Leafsia tai Rauman Lukkoa, jotka ovat taloutensa puolesta omien liigojensa eliittiä, mutta pelillisesti menestystä ei liiemmin ole vuosikausiin tullut. Raha toki auttaa täsmähankinnoissa ja mahdollistaa monia asioita, mutta jääkiekko on siitä hieno asia, että ottelut ratkotaan jäällä, ei seuratoimistoissa.

Jos menestyvän jääkiekkojoukkueen rakentamiseen olisi jonkinlainen vedenpitävä kaava jo keksitty, aika moni urheilutoimittaja, jääkiekkoanalyytikko ja valmentaja jäisi työttömäksi. Teoriassa kliinisissä olosuhteissa optimaalisimman joukkueen rakentaminen takuulla onnistuisi, mutta koska jääkiekkoa pelataan jäällä eikä laboratoriossa, niin tilanne on käytännön tasolla paljon monimutkaisempi.

Joukkueen hierarkiaa kannattaa lähteä purkamaan seuratasolta, sillä seuran perinteet, raamit, viitekehykset ja toimintatavat vaikuttavat olennaisesti edustusjoukkueen toimintaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Seuran toimistosta katsottuna seuraava askel alaspäin on edustusjoukkueen joukkueenjohtaja ja/tai seuran urheilujohtaja, joka parhaansa mukaan “tulkkaa” kabinettipäätöksiä ja tuo niitä käytännön tasolle pääsarjatason joukkueen käyttöön. Urheilujohtajan alaisuudessa toimii päävalmentaja, joka puolestaan seuran linjanvetoja kunnioittaen pyrkii ottamaan pelaajista kaiken irti. Varsinaiset yksittäiset tähdet ja pelaajat ylipäätään ovatkin siis loppupeleissä hyvin pieni osa menestyvän joukkueen rakennuspalasista.

Kestävä talous on yksi peruspilareista

Vaikka aiemmin tässä tekstissä korostetaankin, että raha ei tuo itsessään mestaruuksia, on talousosaamisella erittäin iso merkitys menestysjoukkueen rakentamisessa. Seuran hyvä taloustilanne ei kuitenkaan takaa mestaruuksia, mutta kaikkien kestomenestyjäjoukkueiden talous on vankalla pohjalla. Suomalaisissa urheilupiireissä on paljon kritisoitu sitä, että jopa SM-liigan tasolla seurojen raha-asioita hoidetaan liian pitkälti urheilun ehdolla.

Tosiasiassa seuran tilikauden tulos ei saisi olla suoraan verrannollinen siihen, kuinka hyvin tai huonosti joukkue on menestynyt edellisinä vuosina. Esimerkiksi Oulun Kärpät toimii suositun Qstock-festivaalin osaomistajana, joka vähentää seuran riippuvuutta edustusjoukkueen menestyksestä. Samankaltaisia yritys- ja konsernijärjestelyjä Suomesta ja maailmalta löytyy myös monia muitakin. Kun rahaa on, investoinnit ovat mahdollisia. Halliolosuhteet ja ottelutapahtumien oheispalvelut niin ikään vaikuttavat olennaisesti yleisön viihtyvyyteen ja sitä kautta seuran kotiotteluista saamiin tuloihin.

Organisaatio kuntoon

Pienemmissä palloilulajeissa, kuten pesäpallossa ja koripallossa seuratoiminta on hyvin pitkälti talkoopohjaista. Edustusjoukkueen arjen parissa päivittäin toimivat henkilöt ovatkin vastuussa lähes kaikista asioista. Huipputason jääkiekko Suomessa taas on puhtaasti ammattiurheilua. Vielä kuitenkin liian usein seurojen avainrooleissa näkee sellaisia henkilöitä, jotka eivät joko ajallisesti tai henkisesti pysty antamaan tehtävässään vaadittavaa panosta seuralle. Kun seuralla ja joukkueella on oikeat tekijät oikeissa rooleissa, urheilujohto, valmennus ja pelaajat saavat keskittyä olennaiseen tehtäväänsä, eli kaukalossa menestymiseen. Jos päävalmentaja joutuu jatkuvasti selvittelemään toimitusjohtajan ja apuvalmentajien välisiä näkemyseroja, niin organisaatiossa on jotain pielessä. Jokaiseen seuraan ei ole välttämätöntä palkata erillistä urheilujohtajaa tai henkistä valmentajaa, mutta avainhenkilöillä täytyy olla selkeä näkemys siitä, mitä resursseja ja henkilöstöä joukkue tarvitsee, jotta se voi pärjätä kaukalossa parhaalla mahdollisella tavalla.

Päävalmentajalla on suuri merkitys

Erilaisia päävalmentajia on jääkiekossa loputon määrä. On jos jonkinmoisia mediapersoonia, osa viilipyttyjä, osa hyvinkin neutraaleja. Jotkut antavat oman mielipiteensä näkyä ja kuulua ja toiset tykkäävät laukoa hassuja ja nasevia kommentteja tiedotusvälineille pelien jälkeen. Se, mitä yleisö näkee ulospäin ei kuitenkaan kerro koko totuutta päävalmentajasta.

Pelaajan näkökulmasta katsottuna on suuri merkitys, kuka päävalmentajana toimii ja minkälaisia metodeja hän käyttää. Neuvostoaikaiset, lähes diktaattorimaisesti joukkuetta luotsaavat kiekkovalmentajat ovat jo nykykiekossa häviävä luonnonvara, mutta vaatimustaso ei silti ole mihinkään laskenut. Osa valmentajista luottaa edelleen raakaan äänenkäyttöön, kun toiset pyrkivät rauhallisesti keskustelemalla rakentamaan luottamuksen joukkueeseen.

Oikeaa ja väärää tapaa valmentaa ei ole, vaan jokainen joukkue ja jokainen pelaaja kokee eri valmennustyylit hyvin yksilöllisesti. Yhteisymmärryksen ja luottamuksen synnyttäminen onkin harjoituskauden tärkeimpiä tehtäviä.

Omat juniorit kunniaan

SM-liiga ei ole maailman mittapuulla rahakas sarja, joka ei ole salaisuus kenellekään. Suuria jääkiekkotähtiä ei siksi Suomeen tulla koskaan saamaan (ellei mahdollisia NHL-työsulkukausia nähdä tulevaisuudessa), mutta se on kotimaisen pelaajatuotannon kannalta positiivinen asia. Ostopelaajia tullaan toki tarvitsemaan aina, vaikka Atlantin toiselta puolelta hankitut vahvistukset ovatkin useimmiten kotimaissaan farmisarjatasoa.

Menestyvän joukkueen runko rakentuu omista kasvateista. Vain laadukkaalla ja pitkäjänteisellä juniorituotannolla voidaan turvata, että joukkueen pelityyli ja seuran arvot pysyvät pitempään elossa, vaikka joukkue joka vuosi hieman aina muuttuukin. Seuran omia nuoria pelaajia on tärkeä kutsua edustusjoukkueen harjoittelu- ja pelirinkiin aina, kun se on vain suinkin mahdollista. Edustusjoukkueen päävalmentajalla on siksi tärkeää olla hyvät puhevälit A- ja B-junioreiden valmentajiin, jotta pelaajien kehitys ja kuormitus olisi optimaalisinta.

Jääkiekon SM-liiga nyt

SM-liiga on jokaisen suomalaisen jääkiekkojuniorin unelma, tai vähintäänkin tärkeä välietappi, jos unelmana on joskus siirtyä NHL:ään tai KHL:ään. Suomen miesten ylin sarjataso tunnetaan nykyään virallisesti pelkkänä Liigana, mutta myös SM-liiga-nimitystä näkee paljon käytettävän virallisen markkinointinimen rinnalla.

Kutsuipa kisoja millä nimellä tahansa, niiden merkitys kotimaiselle kiekkoilulle on, totta kai, elintärkeä. Sen lisäksi, että SM-liigassa pelaa Suomen huippupelaajia, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta ulkomaille, ja satunnaisia muista kiekkomaista haalittuja ammattilaisia, toimii se edelleen tärkeänä astinlautana monille tulevaisuuden NHL-tähdille. SM-liigajoukkueiden organisaatioon kuuluu myös Mestis- ja joskus myös Suomi-sarjajoukkueita seurojen omien juniorijoukkueiden lisäksi. Tällaisella usean joukkueen organisaatiolla halutaan varmistaa, että jokainen SM-liigajoukkueen käytettävissä oleva pelaaja saa aina sopivan tasoisia pelejä oikeaan aikaan pelikunnosta, kehityksen tasosta ja edustusjoukkueen tarpeista riippuen.

Jääkiekon Suomen mestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran vuonna 1928. Vuonna 1975 sarjajärjestelmää viilattiin hieman ja samalla nimikin muuttui SM-sarjasta SM-liigaksi ja valtakunnan pääsarjan status yhä säilyi muutoksista huolimatta. Syksyllä 2013 siirryttiin nykyiseen Liiga-nimeen ja se onkin Suomen ainoa jääkiekon kilpasarja, joka ei pelaa Suomen Jääkiekkoliiton alaisuudessa. Liiga toimii yhtiöperiaatteella, eli jokaisen osallistuvan joukkueen tulee lunastaa liigalisenssi ja pystyä todistamaan talous- ja tuloskelpoisuutensa.

Vuosien varrella joukkueiden määrä on vaihdellut, mutta nykyisellään Liigassa pelaa 15 joukkuetta. Sarjaa on kritisoitu paljon suljetusta sarjasysteemistään, joka tarkoittaa sitä, että Mestiksen voittajan ei ole mahdollista nousta pelkillä pelillisillä näytöillä suoraan pääsarjaan. Suljetulla systeemillä halutaan juuri varmistaa, että nousijajoukkueet eivät joudu pahoihin talousvaikeuksiin ensimmäisillä kausillaan SM-liigassa, jossa kulut ovat kovemmat kuin Mestiksessä.

Nykyiset joukkueet

Yhteensä 15 joukkueen sarja voidaan karkeasti jakaa kolmeen osaan, joista jokainen pitää sisällään viisi joukkuetta: menestyjät, keskikasti ja pahnanpohjimmaiset.

  • Ensimmäistä ryhmää edustavat 2000-luvulla toisensa moneen otteeseen finaalissa kohdanneet Oulun Kärpät ja Tampereen Tappara sekä Helsingin IFK, TPS (Turku) ja JYP (Jyväskylä).
  • Siinä missä kärkiviisikko pelaa käytännössä joka vuosi play-offeissa, keskikasti, eli Kuopiota edustava KalPa, Lahden Pelicans, Rauman Lukko, Porin Ässät ja lappeenrantalainen SaiPa joutuvat taistelemaan tosissaan pudotuspelipaikasta.
  • SM-liigan heikoimman viisikon tällä hetkellä muodostaa siis Tampereen Ilves, KooKoo (Kouvola), Mikkelin Jukurit, Vaasan Sport ja HPK (Hämeenlinna). Pohjaviisikon matka päättyy todennäköisimmin runkosarjaan ja jatkopaikka onkin jo puoli mestaruutta näille joukkueille.

Suljetun sarjasysteemin puolestapuhujat vetoavatkin juuri kolmen viimeiseksi SM-liigaan nostetun joukkueen, Jukureiden, Sportin ja KooKoon heikkoon menestykseen pääsarjatasolla.

Menestyneimmät joukkueet ja pelaajat

Määrällisesti eniten jääkiekon miesten Suomen mestaruuksia on mennyt Tampereelle. Tappara (ja sen edeltäjä TBK) on voittanut yhteensä 17 mestaruutta, joka on eniten koko sarjassa. Toiseksi eniten SM-titteleitä löytyy takavuosien kestomenestyjä Ilvekseltä, jolla on 16 mestaruutta. Tampereen pottia kerryttää vielä yhden mestaruuden verran KOOVEE, joka pääsi nostamaan voittokannua vuonna 1968. TPS on mestaruuksien määrässä mitattuna kolmantena 11 mestaruudella ja Kärpät neljäntenä kahdeksalla tittelillä. Kaikkiaan 19 eri joukkuetta on voittanut historian saatossa Suomen mestaruuden vähintään kerran ja kaikista ensimmäinen SM-kultamitalisti oli Viipurin Reipas.

Kaikista menestyneimpiä pelaajia SM-liigassa ovat Kärppäkasvatti Ilkka Mikkola (kahdeksan mestaruutta, yksi hopea ja kaksi pronssia), Yrjö Hakala (kuusi kultaa, neljä hopeaa ja viisi pronssia) sekä Matti Rintakoski (viisi mestaruutta, hopea ja seitsemän pronssia).

Kiistelty sarjasysteemi

Jokainen joukkue pelaa SM-liigan runkosarjassa 60 ottelua. Tähän ottelumäärään päästään, kun nelinkertaisen sarjan (kaksi peliä kotona ja kaksi vieraissa) lisäksi pelataan ylimääräisiä lohkopelejä, joita jokaiselle joukkueelle tulee neljä kappaletta.

Viisi lohkoa on jaettu siten, että jokaisessa lohkossa olisi joko lähimmät paikallisvastustajat tai muutoin mielenkiintoisimmat ja myyvimmät otteluparit. Länsirannikon Lukko-Ässät-TPS-kolmikko on hyvä esimerkki maantieteellisesti ja fanien kannalta järkevästi jaotellusta lohkosta, kun taas esimerkiksi Kärpät, HIFK ja HPK muodostavat oman, ei niin paikallisen lohkonsa. Joukkueiden maantieteellisen sijoittumisen vuoksi lohkojaot eivät ole välttämättä logistisesti parhaita, mutta tärkeimpänä tavoitteena lohkoissa onkin yleisön viihtyminen.

Runkosarjan kahdeksan parasta pelaavat pudotuspelit paras seitsemästä -systeemillä, eli jokaisessa pudotuspelivaiheessa vaaditaan neljä voittoa jatkoon menemiseen. Jokaisessa play-off-vaiheessa aina parhaan runkosarjasijoituksen saanut joukkue kohtaa runkosarjassa heikoiten sijoittuneen joukkueen.

Palkinnot

SM-liigan voittopokaali tunnetaan nimellä Kanada-malja. Nimi juontuu siitä, että alun perin Kanadan suomalaissiirtolaiset lahjoittivat kyseisen pokaalin Suomen Jääkiekkoliitolle järjestettyään ensin keräyksen, jolla pokaalin osto rahoitettiin.

Ensimmäisen kerran Kanada-malja annettiin SM-joukkueelle vuonna 1951. Kuten kaikissa suurimmissa kiekkosarjoissa, myös SM-liigassa jaetaan useita erilaisia joukkue- ja pelaajakohtaisia palkintoja; esimerkiksi Harry Lindbladin muistopalkinnon pokkaa runkosarjan voittanut joukkue, Jari Kurri -palkinnon puolestaan pudotuspelien parhaaksi arvioitu pelaaja ja Pekka Rautakallio -palkinto myönnetään kauden parhaalle puolustajalle. Pelaajien keskuudessa ehkä arvostetuin henkilökohtainen palkinto on Lasse Oksanen -palkinto, joka annetaan pelaajalle, joka on vaikuttanut eniten joukkueensa menestykseen runkosarjassa.

Aina kauden lopuksi palkitaan myös parhaat ero- ja linjatuomarit sekä SM-liigan viihdyttävin pelaaja, joka valitaan puhtaasti yleisöäänestyksellä. Suurimman osan palkintovalinnoista tekevät SM-liigaorganisaatio, pelaajayhdistys ja median edustajat.

 

 

Mitä eroa on jääpallolla ja jääkiekolla

Otsikon kysymyksen sävystä huolimatta tässä artikkelissa ei ole kyse mistään urheiluaiheisesta vitsistä. Jääurheilu on kylmien maiden, kuten Suomen, Ruotsin, Venäjän ja Kanadan erikoisalaa ja jäällä pelattavista joukkuelajeista jääkiekko ja jääpallo ovat nousseet pohjoisella pallonpuoliskolla suureen suosioon. Kanadassa tosin jääpalloa ei liiemmin pelata, mutta etelänaapurissa Yhdysvalloissa sitäkin ahkerammin. Ruotsin ja Venäjän jääpalloliigat ovat puolestaan maailman eliittiä ja Suomi tulee hyvää vauhtia perässä, vaikka ammattiurheilua se ei täällä meillä vielä ole.

Jääkiekko on eittämättä Suomen seuratuin laji ja myös junioripuolella lätkällä menee hyvin. Valtaosalla seuroista on vähintään yksi täysipäiväinen seuratyöntekijä palkkalistoilla ja SM-liigatason seuroilla jopa kymmeniä palkollisia. Lämpimät talvet ja väestön siirtyminen yhä etelämmäksi vuosi vuodelta näkyvät negatiivisesti jääpallon harrastajamäärissä, sillä jääpallon olosuhteet ovat riippuvaisia ulkoilmasta, toisin kuin jääkiekon pelaaminen. Jopa aikuisten jääpallon pääsarjatasolla jään kunto on viime kausina herättänyt Suomessa huolta ja otteluita on jouduttu siirtämään vielä joulukuussakin.

Kenttä ja olosuhteet

Siinä missä jääkiekko on siisti sisälaji, perinteikkäässä jääpallossa vallitsevat sääolosuhteet ovat olleet aina osa lajia. Jääpallomatsi muistuttaakin siinä suhteessa enemmän entisaikojen amatööriotteluita, joissa pelattiin säällä kuin säällä ja jos lunta tuli liikaa kentälle, se kolattiin pelaajien toimesta pois ja jatkettiin peliä. Yhtä vakiintunut, vaikkakin virallisesti monen stadionin järjestyssääntöjen vastainen osa jääpalloa on myös katsojien piilopullot, joista haetaan lämmikettä kirpeillä pakkassäillä. Viltit ja lämmintä mehua sisältävät termoskannut eivät ole lainkaan outo näky edelleen jääpallojoukkueiden vaihtopenkeillä.

Pelialue on jääkiekossa selvästi pienempi kuin jääpallossa. Pienimmillään kansainväliset kilpailusäädökset täyttävä kiekkokaukalo on kooltaan 56 x 26 metriä, kun taas jääpallossa pelataan jalkapallokentän kokoisella alueella. Jääkiekossa kaukalon laita pitää pelaajat ja kiekon paremmin pelin tiimellyksessä mukana, kun taas jääpallokentän reunoilla olevat nilkankorkuiset sivulaidat ovat käytännössä vain merkkaamassa kentän kokoa, vaikka taitavat pelaajat hyödyntävätkin matalia laitoja syöttämisessä kovan karvauksen alaisena. Jääpallomaali on hieman käsipallomaalia isompi, eli selkeästi jääkiekkomaalia suurempi.

Pelaajat ja varusteet

Jääpallossa pelaajia saa olla maksimissaan kentällä 11 eli 10 kenttäpelaajaa ja maalivahti. Jääkiekossa pelataan taas viidellä kenttäpelaajalla ja maalivahdilla, mutta tilaakin on tosin kaukalossa paljon vähemmän. Kentän koon takia pelaajilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia lajista riippuen. Jääkiekkoilijan perusfysiikan tulee kestää nopeita, perättäisiä ja räjähtäviä liikkeellelähtöjä useita kertoja ottelussa, kun taas jääpallossa vaaditaan enemmän kestävyyttä. Tyypillistä onkin, että jääpalloilijat ovat pääsääntöisesti kiekkoilijoita nopeampia luistelijoita, vaikkakin lätkänpelaajien lähtökiihdytys on paljon kovempi.

Jääkiekkoa kritisoidaan paljon sen kustannuksista ja yksi osasyyllinen ovat varusteet. Jääkiekkoilija tarvitsee useita keveitä ja iskunkestäviä suojia säärisuojista kyynärpääsuojiin ja rintapanssarista hanskoihin, puhumattakaan satojen eurojen arvoisista komposiittimailoista. Jääpallossa varusteita on vähemmän; lajin säännöt määräävät ainoastaan, että pelaajilla tulee olla kypärä ja luistimet. Käytännössä kuitenkin pelaajilla on ainakin ala-, sääri- ja kyynärsuojat ja pelihousut. Erityisvalmisteisia jääpallohanskojakin käytetään usein varsinkin pääsarjatasolla ja hammassuojat ovat yleisiä nyky-jääpallossa. Rinta- ja olkapääsuojuksia ei lajissa käytetä.

Rikkeet

Bandy, kuten maailmalla jääpallo tunnetaan, on herrasmieslaji. Jääpallossa ei taklata, tönitä eikä oteta muutenkaan turhaa kontaktia vastustajaan. Peli on silti vauhdikasta ja törmäyksiä tulee väistämättä, eikä loukkaantumisiltakaan voida välttyä. Jääpallossa tapahtuvat kontaktit tulevat pääosin pallon tavoittelutilanteissa, joissa pelaajat eivät anna tuumaakaan periksi. Jos tuomari katsoo rikkeen tapahtuneen, voidaan tilanteesta tuomita vapaa- tai rangaistuslyönti. Räikeästä virheestä pelaaja voidaan tuomita viiden tai kymmenen minuutin jäähylle. Jääpallossa paitsio vihelletään samoin periaattein kuin jalkapallossa.

Fyysisyys kuuluu myös jääkiekkoon erottamattomalla tavalla. Jääkiekossa kuitenkin sallitaan kovat kontaktit niin laitaa vasten kuin avojäälläkin, kunhan osumaa ei ole haettu selän takaa, päätä kohti, vahingoittamismielessä tai tarpeettomasti täysin pelitilanteen ulkopuolella. Tuomaritoiminta on jääkiekossa suuremmassa roolissa, sillä on hyvin tuomari- ja ottelukohtaista, kuinka tarkkaan esimerkiksi mailahäirintä ja pelipaidassa roikkuminen vihelletään. Jääpallossa linja on selkeämpi, sillä kaikki ylimääräinen fyysinen peli on yksiselitteisen kiellettyä. Jääkiekossa tuomitaan rikkeistä kahden, viiden, kymmenen tai jopa kahdenkymmenen minuutin rangaistus (=ottelurangaistus).

Kansainvälisyys

Vaikka jääpallon juuret juontuvat paljon jääkiekkoa pidemmälle, on jääkiekon medianäkyvyys ja olympiastatus auttanut lajin kansainvälistymisessä suuresti. IIHF järjestää vuosittain jäsenmailleen arvoturnauksia, joista tärkein ja suurin on ehdottomasti MM-kisat. Divisioonatason turnauksissa voi taas bongata vähemmän tunnettuja kiekkomaita, kuten Islannin, Belgian ja Kiinan. Jääpallon MM-kisat järjestetään niin ikään vuosittain ja kisojen järjestelystä vastaa kattojärjestö FIB (Federation of International Bandy). Suomi oli yksi Kansainvälisen jääpalloliiton perustajajäsenistä Ruotsin, Norjan ja Neuvostoliiton ohella vuonna 1955.

Miltä näyttää jääpallon tulevaisuus?

Vertaillessa jääkiekkoa ja jääpalloa keskenään tulee vertailtua uutta, modernia, nuoriin vetoavaa mediaseksikästä lajia perinteiseen talvilajiin, jossa painetaan räkä poskella lumisateessa. Molemmat lajeista ovat todella hienoja omalla tavallaan, mutta jääpallo on auttamatta hektisen maailmanmenon ja olosuhteiden uhri. Uusia katsojia ja pelaajia on vaikea houkutella lajin pariin, kun harjoitus- ja pelikausi on todella lyhyt, eikä lajissa liiku niin suuret rahat kuin jääkiekossa. Lätkä on siis yhä talvilajien kuningas Suomessa, mutta jääpalloperinnettä ei saa missään nimessä päästää kuihtumaan.

 

 

Höntsäporukat vastakkain

Jääkiekko herättää Suomessa suuria tunteita. Yksi yleisimmistä yritysten kahvihuonekeskustelujen aiheista onkin paikallisen joukkueen tai Leijonien menestys kaukalossa. Jotkut yritykset ovat jopa hankkineet kausikortteja henkilöstönsä käyttöön, jotta matseja pääsee seuraamaan paikan päältä. Rakkaus lajiin tulee meillä suomalaisilla jo äidinmaidon kautta, joten ei ihmekään, että jääkiekko liikuttaa myös tuhansia harrastepelaajia vuosittain. Olipa kyse sitten firman sisäisestä tai kaveriporukasta kootusta joukkueesta, “höntsäjoukkueita” löytyy iso pino jäähallien varauskalentereista ympäri Suomen. Osa näistä joukkueista myös kilpailee puulaakisarjoissa.

Sana “puulaaki” juontuu ruotsin kielen sanasta bolag, joka tarkoittaa yhtiötä. Vaikka puulaakijääkiekolla tarkoitetaan usein myös mitä tahansa Suomen Jääkiekkoliiton toiminnan ulkopuolella olevaa harrastekiekkoa, alun perin se viittasi juuri yritysten välisiin matseihin ja turnauksiin. Yhtiöiden välisiä kiekkomittelöitä järjestetään yhä suurissa määrin varsinkin isoissa asutuskeskuksissa ja SM-liigapaikkakunnilla, joissa jääkiekko muutenkin on vahvoilla kantimilla. Puulaakipeleissä ei turhaan hampaita kiristellä tai olla muutenkaan liian pilkuntarkkoja varusteista – tai aina edes säännöistäkään –, kunhan peli on hauskaa ja reilua.

Puulaakikiekko yleisesti

Hyvin tyypillinen puulaakisarja koostuu 4–10 joukkueesta, jotka on koottu alueen eri yrityksistä ja yhteisöistä. Jotkut isot yhtiöt saattavat jopa järjestää omia talon sisäisiä turnauksiaan, mutta Suomessa huomattavasti yleisempää on, että yhtä firmaa edustaa yksi joukkue. Joukkueet kasataan yleensä “kuka tahtoo pelaamaan” -periaatteella, sillä useammin pelaajista on pulaa kuin ylitarjontaa. Toisin kuin monien muiden lajien puulaakisarjoissa, jääkiekossa ei välttämättä vaadita aina joukkueeseen tiettyä määrää naispelaajia pelkästään pelin fyysisyyden takia.

Jäähallivuorot ovat lähes koko maassa kortilla ja usein melko kalliita. Siksi puulaakipelejä pelataan usein ulkojäällä, mutta tänä päivänä Suomen leudot talvet eivät mahdollista kovin pitkää ulkojääkautta. Usein pelejä joudutaankin siirtämään tai perumaan kokonaan ja tästä syystä puulaakikiekkokin on siirtynyt yhä enemmän sisätiloihin. Jäävuorot eivät vaan välttämättä sovi jokaiselle työikäiselle, sillä parhaimmat ilta-ajat annetaan juniorijoukkueille. Puulaakijoukkueiden treenivuorot ajoittuvatkin usein joko hyvin varhaiseen aamuun tai myöhäisillan viimeisiin, niin sanottuihin “lepakkovuoroihin”.

Taitotaso

Puulaakikiekon hienouksiin kuuluu se, että taitotasolla ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Joissain sarjoissa voi olla pieniä raha- tai tuotepalkintoja luvassa voittajajoukkueille, mutta yleensä pelataan vain silkasta kunniasta ja ehkä erikseen teetetystä kiertopalkinnosta. Peli ei siis ole liian vakavaa, vaikka tosissaan voittoon joukkueet aina pyrkivätkin. Puulaakikiekko toimii useimmille pelaajille hyvänä tai jopa ainoana liikuntamuotona arjessa ja siksi yritykset usein kannustavatkin pelaajia lähtemään peleihin mukaan riippumatta siitä, kuinka lujaa osaa lämätä kiekkoa.

Jotta pelissä säilyisi hauskuus ja tasapuolisuus, monissa puulaakisarjoissa on asetettu pelaajille tiettyjä rajoituksia. Yleinen rajoitus koskee aiempaa pelitaustaa; nykyiset tai entiset SM-liigapelaajat tai Mestiskiekkoilijat usein ovat kiellettyjä joukkueissa ja monesti myös vanhimpien SM-tason juniorijoukkueiden edustajat. Sarjasta riippuen puulaakijoukkueissa voidaan käyttää muitakin kuin yrityksen varsinaisia työntekijöitä, kuten omia sukulaisia. Peleissä voidaan myös muun muassa kieltää lyöntilaukauksen käyttäminen eli lämääminen täysin, jotta vahingoilta vältyttäisiin. Pieniä naarmuja ja kolhuja kuitenkin höntsäpeleissäkin silloin tällöin tulee.

Varusteet

Puulaakikiekossa tuomarit eivät tule tarkistamaan lapojen käyryyttä tai kypärän CE-merkintää, vaan riittää, että pelaajat pitävät itsensä asianmukaisesti suojattuna. Käytännössä puulaakisarjoissa pelataan täydellä jääkiekkovarustuksella, johon kuuluu luistinten ja mailan lisäksi alasuojat, polvisuojat, housut, pelisukat, kyynärsuojat, rintapanssari, kypärä, hanskat ja hammassuojat. Jotkut ilman ristikkoa pelaavat käyttävät myös erillistä leukasuojaa. Maalivahdin varusteistakaan ei tingitä ja monesti puulaakipeleissä kiertävätkin samat maalivahdin varusteet lainaksi joukkueelta toiselle aina treenipäivinä. Toisinaan paikallinen kiekkoseura sponsoroi pelaajille varusteita.

Jääkiekossa käytetään kilpatasolla lajia varten luotuja teknisiä aluskerrastoja, jotka siirtävät hikeä iholta pois ja pitävät kuivana läpi ottelun, tavallinen T-paita kun kastuessaan liimaantuu ihoon kiinni inhottavalla tavalla. Myös harrastekiekossa “hikipuvut” ovat sangen yleisiä, etenkin silloin, kun pelit ja treenit järjestetään pääasiassa ulkona. Hikipuvun päälle voi laittaa tarpeen tullen lisäkerrastoksi esimerkiksi pitkät kalsarit ja lyhythihaisen paidan, jolloin ihosta huokuva hiki imeytyy uloimpaan kerrastoon. Luistinsukat ovat myös kiekkoilijoiden keskuudessa suosittuja niin SM-liigassa kuin puulaakipeleissäkin.

Kulut

Verrattuna vakavaan kiekkoharrastukseen, puulaakijääkiekon kulut ovat pienet. Varusteita löytyy kosolti halvalla kirpputoreilta ja netin myyntipalstoilta, eikä kuukausimaksuja tarvitse maksaa millekään seuralle. Firmasarjoissa jää- ja tuomarimaksuista vastaavat yritykset ja sarjojen sponsorit itse, mutta muutoinkaan esimerkiksi kaveriporukoiden välisissä höntsäpeleissä ei suuret rahat liiku. Yksi tunnin mittainen jäävuoro maksaa kaupungista ja kellonajasta riippuen keskimäärin 20–70 euroa, eli pelaajaa kohden maksettavaa ei jää yhdeltä pelikerralta kuin muutama euro. Palautusjuomiin usein suurin raha uppoaakin.

Miten mukaan pelaamaan?

Jos puulaakijääkiekko kiinnosta harrastuksena, kannattaa ensimmäiseksi käydä kysymässä oman työpaikan johtoportaalta mahdollisuutta osallistua tai järjestää jonkinlaisia harrastepelejä. Jos se ei ole mahdollista, esimerkiksi nimenhuuto.com -sivustolta voi vapaalla sanahaulla etsiä omalta alueelta joukkueita. Puulaakijoukkueet harvoin suoralta kädeltä kieltäytyvät uusista pelaajista, sillä arjen kiireiden vuoksi jokainen joukkueeseen ilmoittautunut kiekkoilija ei jokaisella treenikerralla paikalle kuitenkaan pääse tulemaan. Siksi peliringissä onkin syytä olla vähintään puolenkymmentä “ylimääräistä” pelaajaa, jotta pelit saadaan joka kerralla käyntiin.

Suomen kiekkopääkaupunki on

Miltei jokainen SM-liigakaupunki tahtoo mainostaa, ja osa mainostaakin, itseään “Suomen kovimpana kiekkokaupunkina”. Kuten jo monessa kodissa opetetaan, makuasioista ei voi kiistellä, eikä myöskään absoluuttista totuutta Suomen parhaasta jääkiekkokaupungista voida heittää ilmoille. Se ei kuitenkaan estä analyyttistä lähestymistä siihen, mikä tekee mistäkin kaupungista parhaan kiekkokaupungin omalla tavallaan. Loppujen lopuksi jokainen tekee kuitenkin valinnan itse oman päänsä sisällä ja useimmiten se oma rakas kotikaupunki on myös kaukaloissa se kaikista kovin.

Jos pysähdytään hetkeksi miettimään, mikä tekee kaupungista “kiekkokaupungin”, niin mahdollisia kriteerejä löytyy lukemattomia: seurahistorian kaikkien mestaruuksien yhteismäärä, viime vuosien menestysputki, isoin tai vanhin jäähalli, eniten NHL:ään nousseita pelaajia, parhaimmat katsojaluvut, parhaimmat katsojaluvut suhteutettuna kaupungin väkilukuun, eniten pistepörssin voittaneita pelaajia, sitoutuneimmat faniryhmät, menestyneimmät juniorijoukkueet ja niin edelleen. Mikään SM-liigakaupunki ei kaikkia yllämainittuja kriteerejä kuitenkaan täytä, eikä koskaan tule täyttämään, sillä maamme pienestä koosta huolimatta kaupungeissa ja niiden jääkiekkojoukkueissa on suuria eroja.

…Tampere?

Aloitetaan helpolla ja ilmiselvällä vaihtoehdolla. Tampere on suomalaisen jääkiekon koti, sijaitseehan siellä sentään Suomen vanhin jäähalli: vuoden 1965 MM-kisoja varten rakennettu Hakametsän jäähalli. Hakametsä on edelleen kahden pääsarjatason joukkueen, Tapparan ja Ilveksen kotiareena ja hallin katossa roikkuu kaksikon keräämien viirien lisäksi myös kolmannen joukkueen mestaruuslippu, nimittäin nykyään Suomi-Sarjassa pelaavan KOOVEEn viiri. Paikan merkityksestä lajille kertoo myös se, että Suomen Jääkiekkomuseo toimi Hakametsän jäähallin tiloissa vuosina 1979–2001, kunnes se muutti Museokeskus Vapriikkiin.

Kesään 2018 mennessä Tampereelle on matkannut miesten jääkiekon Suomenmestaruus yhteensä 34 kertaa. Se on erittäin kova lukema, sillä SM-kulta on jaettu Suomi-kiekon historian saatossa 87 kertaa. Kaikista tarjolla olleista mestaruuksista siis yli kolmasosan on voittanut tamperelainen joukkue! Lisäksi “Nääsvillestä” on noussut kiekkotähteyteen iso liuta huippupelaajia aina NHL-kaukaloihin asti. Muun muassa Timo Jutila, Patrik Laine, Aleksander “Sasha” Barkov, Raimo Helminen, Janne Ojanen ja Teppo Numminen ovat kaikki syntyneet Tampereella.

…Helsinki?

Suomen pääkaupungin nimeäminen myös Suomen jääkiekkopääkaupungiksi voisi olla mielikuvituksetonta, mutta Helsingin valintaa puoltavia, perusteltuja seikkoja kyllä löytyy. Yksi isoimmista on, että Suomen maajoukkue pelaa kotiottelunsa Hartwall Areenalla, toki muutamia näytösluontoisesti muualla pelattuja ystävyysotteluita lukuun ottamatta. Lisäksi Liigan ja Suomen Jääkiekkoliiton pääkonttorit sijaitsevat Helsingissä, puhumattakaan valtavasta pelaajamassasta, josta Kehä III:n sisäpuolella on kelpo ammentaa huippuyksilöitä parhaisiin seuroihin. Helsingistä tuleekin kovia pelaajia, kuten Niklas Bäckström, Jari Kurri, Esa Tikkanen ja Teuvo Teräväinen.

Stadista löytyy kaksi kilpailevaa seuraa, joiden keskinäisiä kamppailuja ei kiekkofanien pettymykseksi olla päästy viime kausina seuraamaan. SM-liigassa pelaava HIFK on liigaseuroista vanhin ja perinteikkäin, kun puolestaan Jokerit on pelannut KHL:ssä kaudesta 2014–2015 lähtien. Jo SM-liigan aikoina seurojen kannattajien välit olivat viileät, mutta Jokereiden vaihdos eri sarjaan tuntui kiristäneen jännitteitä entisestään, vaikka paikallispelejä ei enää nähdä. Kuuluipa mihin leiriin tahansa, Jokerit ovat joka tapauksessa nostaneet Helsinkiä positiivisesti esiin maailman jääkiekkokartalla.

…Turku?

Turku ei Helsinkiin tai Tampereeseen verrattuna ole millään osa-alueella erityisen erottuva: TPS:n kotihalli ei ole sarjan vanhimpia tai suurimpia, kaupungilla ei ole eniten mitaleja tai saman kaupungin sisällä paikallisvastustajia, saati lajimuseoita tai muita hienouksia. Turussa ollaan vaan joka asiassa, niin jäällä kuin seurojen toimistoissa, erittäin laadukkaalla tasolla. Ja vaikka tässä tekstissä referenssiseuraksi valikoituu hieman väkisinkin TPS, täytyy muistaa, että Turussa pelaa myös menestyksekäs Mestisjoukkue Turun Toverit eli TUTO.

TPS:n historiasta mitaleja löytyy ja Artukaisissa sijaitseva kotiareena vetää komeasti vajaat 12 000 katsojaa. Täydelle hallille TPS:n edustusjoukkue ei ihan joka vuosi pääse tosin pelaamaan, mutta seuran A-juniorit pistivät omassa finaaliottelussaan 2015 nuorten SM-liigan katsojaennätyksen uusiksi 10 620 silmäparilla! Poikkeuksellisen korkeat katsojaluvut juniorikiekossa, vaikkakin finaalissa, kertovat kaunista tarinaa kaupungissa vallitsevasta kiekkokulttuurista. Miesten puolellakin TPS pelaa kaudesta toiseen mitaleista ja se onkin yksi suosituimmista vierasjoukkueista kaikissa SM-liigakaupungeissa. Veljekset Saku ja Mikko Koivu ovat syntyjään turkulaisia.

…Oulu?

2000-luvun menestyneimpiin joukkueisiin lukeutuvaa Kärppiä ei voi sivuuttaa kiekkopääkaupungin metsästyksessä. Eritoten teknologiakaupunkina tunnettu Oulu on vahva kasvukeskus ja koko Pohjois-Suomen opiskelun, liike-elämän ja kulttuurin keskus. Kärpät on yksi himotuimmista joukkueista SM-liigapelaajan näkökulmasta, sillä oululaisjoukkueen vahva taloustilanne, laadukas valmennus ja menestymisen halu tunnetaan joka puolella Suomea. Oulu kerää käytännössä käsivarren ja Kalajoen väliltä kaikki parhaat kiekkolupaukset ja jälki onkin komeaa vuodesta toiseen. Kärpät ei ole perinteisin seura, mutta taatusti vastustajille pelätyin.

…Rauma?

Lukon kotikaupunki on tämän (leikkimielisen) spekulaation musta hevonen. Pieni maalaiskaupunki Porin ja Turun välisellä rannikkoalueella ei ole paljoa mitaleilla mässäillyt, mutta vajaan 40 000 asukkaan kaupunkia edustava Lukko on yksi SM-liigan eniten katsojia keräävistä joukkueista, kun katsojaluku suhteutetaan kaupungin väkilukuun. Talous on Lukolla erittäin tukevalla pohjalla ja siitä monet seurat ja muiden joukkueiden kannattajat ovatkin kateellisia. Tiukan analyysin jälkeen, muiden kaupunkien hyvästä yrityksestä huolimatta todettakoon, että Tampere on Suomen jääkiekkopääkaupunki. Siitä ei jää kahta puhetta.

Jääkiekko Pohjanmaalla

Pohjanmaan urheiluasioista tulevat aivan ensimmäisenä mieleen paini ja pesäpallo. Tämä on tietysti hieman klisee, harrastetaanhan tuossa Selkämeren ja Perämeren hallitsevassa historiallisessa maakunnassa paljon muitakin urheilulajeja. Yksi Suomen suosituimpia lajeja on jääkiekko ja laji on erittäin kovassa huudossa myös Pohjanmaalla. Maakunnan tunnetuin joukkue on ehdottomasti Vaasassa pelaava Sport, joka nousi jääkiekon kuninkuusluokkaan eli SM-liigaan kaudelle 2014-2015. Tässä artikkelissa kerromme jääkiekosta merellisessä maakunnassa, sen harrastamisesta, ja huipputason joukkueista Pohjanmaan lakeuksilla.

Hiukan määritelmästä riippuen Pohjanmaa voidaan käsittää joko pelkäksi, varsinaiseksi Pohjanmaan alueeksi, joka sijaitsee, kuten aiemmin kerroimme Selkämeren ja Perämeren alueella. Tässä artikkelissa tarkastelemme jääkiekkoa kuitenkin hieman laajemmin, ottaen mukaan sekä Etelä-, Keski- että Pohjois-Pohjanmaan alueen varsinaisen Pohjanmaan lisäksi. Kokonaisuudessaan tämä alue ulottuu etelästä aina Isojoelta pohjoisen Kuusamon korkeudelle saakka. Tässä artikkelissa pysymme kuitenkin ennen muuta länsirannikolla, josta löytyykin runsaasti erilaisia jääkiekkojoukkueita sekä pelaajia myös valtakunnan huipputason sarjoihin asti.

Pohjanmaan ylpeys Vaasa Sport

Vaasa Sportiin perustettiin jääkiekkojaosto jo vuonna 1962. Ensimmäisen kerran SM-liigan ovet avautuivat tälle joukkueelle kuitenkin vasta kaudeksi 1975-1976 ja tuo kausi jäi ainoaksi kymmeniin vuosiin. SM-liigasta tiputtuaan Sportin ykkösjengi pelasi maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Mestiksessa ja tulosta joukkue rupesi tekemään vasta vuonna 2008-2009, kun Sport nappasi Mestiksen mestaruuden. Tämä jälkeen kultajuhlia vietettiinkin kolmena peräkkäisenä vuotena, joiden jälkeen alkoi kamppailu SM-liigan paikasta. Ensimmäisenä vuonna liigakarsinta päättyi Porin Ässien voittoon, toinen Lahden Pelicansille ja kolmas Ilvestä vastaan.

Kolmen epäonnisen liigakarsintavuoden jälkeen Vaasa Sport nostettiin vihdoin SM-liigaan kaudeksi 2014-2015, jossa seura on ollut siitä lähtien. Joukkue ei päätynyt sarjaan karsinnan kautta, vaan muiden sarjan joukkueiden niin sanotulla kabinettipäätöksellä. Nousun mahdollisti Helsingin Jokerit, joka siirtyi tuoksi kaudeksi Venäjän KHL-liigaan. Kabinettipäätöstä pidettiin aikamoisena skandaalina ja nousu aiheutti selkkausta muun muassa pelaajien bonuksien maksamisesta. Ensimmäinen kausi oli muutenkin katastrofaalinen, sillä joukkue jäi sarjan viimeiseksi. Toisella kaudellaan Sport pääsi kuitenkin jo pudotuspeleihin asti.

Oulun ylpeys Kärpät

Muutama sata kilometriä Vaasasta pohjoiseen sijaitsee varsinainen jääkiekkokaupunki Oulu ja sen ylpeys Oulun Kärpät. Kärpät on perustettu vuonna 1946 ja joukkueen historia on ollut erittäin menestykäs varsinkin 2000-luvulla. SM-liigassa Kärpät nappasi mestaruuden ensimmäisen kerran 1980-luvulla ja 2000-luvulla joukkue koki varsinaiset menestyksen vuodet voittamalla SM-mitalin peräti seitsemällä perättäisellä kaudella vuosina 2003-2009. Tämä on myös virallinen Suomen ennätys peräkkäisissä mitaleissa. Oulussa elettiinkin noiden vuosien aikana varsinaista Kärppä-huumaa, joka on jatkunut näihin päiviin saakka.

Kärppien menestykseen mahtuu myös alamäkiä 2000-luvulla. Voitonhuumaisten vuosien jälkeen vuodet 2009-2011 olivat varsin kamalaa katseltavaa Kärppä-faneille. Kun joukkue vuonna 2009 oli sarjan toinen, vuonna 2010 Kärpät tippui sarjan kahdeksanneksi, seuraavana vuonna sijalle 10 ja sitä kahtena seuraavana vuonna sijoilla 8 ja 9. Uusi nousu alkoi kaudella 2013-2014, jolloin Kärpät voitti mestaruuden ja uusi sen heti seuraavalla kaudella. Noiden vuosien jälkeen mitali on tullut jokaisella kaudella, lukuun ottamatta kautta 2016-2017, jolloin Kärpät oli SM-liigan kymmenes.

Kokkolasta löytyy Hermes

Karkeasti Oulun ja Vaasan välistä löytyy pieni kaupunki nimeltä Kokkola ja sieltä jääkiekkojoukkue nimeltä Hermes. Kokkolan Hermes on viimeiset vuodet pelannut SM-liigan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Mestiksessä. Joukkueen taival Mestiksessä on ollut kuitenkin kivinen, sillä talousvaikeuksien takia joukkue tiputettiin pois Mestiksestä tai oikeammin sitä edeltäneestä Suomi-sarjasta ja sai sarjapaikkansa takaisin vasta kaudeksi 2015-2016 niin sanotulla Villillä kortilla. Kortti kannatti, sillä joukkue nousi tuolla kaudella pudotuspeleihin, mutta joutui sittemmin Jokipoikien tiputtamaksi.

Viime kausi oli Hermekselle raskas Mestiksessä. Joukkue jäi koko sarjan toiseksi viimeiseksi, joten pian alkavalle Mestis-kaudelle joukkueella on selvästi parannettavaa. Uusi kausi on tuonut myös muita muutoksia, sillä Hermes jatkaa Oulun Kärppien yhteistyöjoukkueena viime vuoden tapaan. Hermeksestä tuli Kärppien kumppani, kun aiempi Kärppäkumppani Kajaanin Hokki teki vararikon ja joutui lopulta jättämään paikkansa Mestiksessä. Hermeksellä on näytön paikka, sillä joukkueen edelliset Mestis-mitalit ovat vuodelta 2001 ja 2004. Suomensarjan voitosta joukkue on nauttinut viimeksi vuonna 1966.

Muita joukkueita Pohjanmaalta

Jääkiekon kolmanneksi korkein sarjataso on Suomi-sarja ja tästäkin sarjasta löytyy itse asiassa lukuisia pohjanmaalaisiksi laskettavia joukkueita. Tällaisia ovat JHT Kalajoelta, Muik Hockey Uudestakaarlepyystä, S-kiekko Seinäjoelta sekä AIK/Laser HT Oulusta. Näistä joukkueista viime vuonna Suomi-sarjassa parhaiten pärjäsi Kalajoen JHT, joka voitti koko sarjan. Kalajoki on parantanut sijoitustaan vuosi vuodelta, sillä edelliskaudella joukkue oli Suomi-sarjan toinen ja sitä edellisenä vuonna sarjan kolmas. Muut pohjanmaalaiset Suomi-sarjajoukkueet eivät ole viimeisten vuosien aikana nousseet mitaleille.

Lopuksi

Laajasti laskettuna Pohjanmaan valtavan kokoisella alueella on mukavasti jääkiekon sarjojen huipulla olevia joukkueita. Ylivoimainen ykkönen on Oulun Kärpät, jonka mitalirosvous SM-liigassa on ennätystasolla. Myös Vaasan Sport on SM-liigassa pelaava joukkue, jonka taival ei ole ollut aivan niin menestynyt kuin pohjoisemmalla kilpakumppanillaan. Mestiksestä eli jääkiekon toiseksi korkeimmalta sarjatasolta löytyy Kokkolan Hermes, joka ei ole menestyksestä viime vuosina nauttinut. Vieläkin alemmassa Suomi-sarjassa on joukkueita Kalajoelta, Oulusta, Seinäjoelta sekä Uudestakaarlepyystä. Pohjanmaalla riittää siis jääkiekko-osaamista!