Suomi on pieni suuri jääkiekkomaa

Jääkiekolla on Suomessa pitkät perinteet: sen tapaista peliä on historiankirjojen mukaan pelattu maassamme jo 1800-luvun lopussa. Kansainväliseen menestykseen Suomen maajoukkue nousi 1960-luvulla, ja 1988 maahan saatiin ensimmäinen olympiamitali hopeana. Mitalistijoukkueessa pelasivat muun muassa Jarmo Myllys, Jukka Tammi, Reijo Ruotsalainen, Raimo Helminen ja Janne Ojanen. Ensimmäistä olympiahopeaakin legendaarisemmaksi on sittemmin muodostunut vuoden 1995 ensimmäinen maailmanmestaruus, kun Leijonat päihitti isäntämaa Ruotsin Tukholman Globenissa ja sai kaulaansa kauan himoitut kultaiset mitalit. Suomen joukkuetta kipparoi tuolloin Timo Jutila, ja muina tähtinä mainittakoon Saku Koivu, Jere Lehtinen ja Ville Peltonen. Arvokisapalkintoja paremmin suomalaisten fanien muistiin ovatkin jääneet yksittäiset tähtipelaajat sekä legendaariset suoritukset ja oheisilmiöt: esimerkiksi Mikael Granlundin ilmaveivi vuodelta 2011 tai vuonna 1995 ruotsalaisilta “varastettu” voittobiisi Den Glider In, joka soi jääkiekkofanien soittimissa vielä tänäkin päivänä.

Suomesta löytyy iso liuta kansainvälisesti menestyneitä jääkiekkoilijoita, joita on miltei mahdoton laittaa paremmuusjärjestykseen. Riippuukin pitkälti siitä, mistä kulmasta asiaa tarkastelee ja mikä toimii mittarina: Stanley Cup -voittojen määrä, sopimuksen luonne, kausipalkka, peliaika, tehdyt maalit vai jokin ihan muu. Pelaajilla on joukkueissa omat roolinsa – yksi tekee maaleja, toinen on tottunut rakentamaan tilanteita, kun taas joku vaihdetaan kentälle yli- tai alivoimatilanteessa. On myös synnynnäisiä johtajia, kuten jääkiekkosuku-Koivun veljekset Saku ja Mikko.

Tässä artikkelissa pyrimmekin tarkastelemaan asiaa kokonaisuutena ja listaamme eri ominaisuuksien vuoksi suosioon nousseita pelaajia. Joukkueessa kaikkia tarvitaan ja jokaisella on paikkansa, eikä pienessä suuressa jääkiekkomaassamme tule olemaan pulaa huippupelaajista jatkossakaan. Suomessa jääkiekkoa aletaan usein harrastaa alle kouluikäisenä, mutta suuren yleisön tietoisuuteen pelaajat nousevat yleensä ensimmäisten arvokisaonnistumistensa tai uniikkien yksilösuoritustensa myötä. Viimeistään NHL:n vuotuinen varaustilaisuus erottaa jyvät akanoista.

Viiden Stanley Cupin miehet Jari Kurri ja Esa Tikkanen

Vuosittain jääkiekkoliiga NHL:n pudotuspelien voittajajoukkueelle jaettava Stanley Cup on yksi jääkiekkomaailman arvostetuimmista palkinnoista. Jari Kurri oli ensimmäinen suomalainen jääkiekkoilija, joka urallaan voitti Stanley Cupin. Vuonna 1960 syntynyt Kurri saavutti pelaajauransa aikana viisi NHL:n mestaruutta, ja hän on toinen kyseiseen saavutukseen yltäneistä suomalaisista Esa Tikkasen lisäksi. Kurri voitti kaikki Stanley Cup -pokaalinsa Edmonton Oilersin riveissä. Oikeana laitahyökkääjänä pelannut Kurri on ensimmäinen suomalainen, joka aateloitiin Hockey Hall of Famen kunniagalleriaan vuonna 2001. Kurri on Jokereiden kasvatti, ja nykyään hän toimii joukkueen general managerina.

Vuosina 1985, 1987, 1988 ja 1990 Kurrin kanssa samassa NHL:n voittajajoukkueessa pelasi vuonna 1965 syntynyt Esa “Tiki” Tikkanen. Tikkanen muistetaan paitsi värikkäästä pelitavastaan, myös “Tiki-talkista” eli suomea, ruotsia ja englantia yhdistelleestä puhetavastaan. Edmonton Oilersin lisäksi Tikkanen voitti Stanley Cupin New York Rangersin riveissä vuonna 1994.

Legendaarinen Teemu Selänne – “The Finnish Flash”

Rakkaalla “lapsella” on monta nimeä: Teukka, Eightball, The Finnish Flash… Heinäkuussa 1970 syntynyttä Teemu Selännettä pidetään ei pelkästään Suomen, vaan yhtenä koko maailman kaikkien aikojen parhaista jääkiekkoilijoista. Selänne lopetti uransa vuonna 2014 NHL:n runkosarjan historian parhaana suomalaisena maalintekijänä ja pistenikkarina. Himoittua Stanley Cup -pokaalia “Teukka” pääsi nostamaan kerran uransa aikana, vuoden 2007 keväällä pelatessaan Anaheim Ducksissa. Tammikuussa 2015 Anaheim Ducks jäädytti Selänteen pelinumeron, ja miehestä tuli ensimmäinen pelaaja, jolle seura on kyseisen kunniaosoituksen suonut.

Anaheimin lisäksi Selänne ehti uransa aikana edustaa myös Helsingin Jokereita, Winnipeg Jetsiä, San Jose Sharksia ja Colorado Avalanchea. Hän oli Winnipeg Jetsin 10. varaus vuonna 1988. Selänteellä on mitalitilillään neljä olympia- ja kaksi MM-mitalia, mutta ei yhtään kultaa. Selänteestä on tehty paitsi biisejä, myös ennätyksiä päähenkilönsä tapaan rikkonut dokumenttielokuva ja menestynyt kirja.

Muuri nimeltään Pekka Rinne

Suomi on jääkiekon saralla tunnettu myös erinomaisista maalivahdeistaan, jotka ovat vuosien varrella niittäneet mainetta ympäri maailmaa. Kari Takko, Miikka Kiprusoff, Kari Lehtonen, Tuukka Rask, Antti Niemi, jne. Koska huippuhyviä veräjänvartijoita riittää ja on kautta aikojen riittänyt useammassakin jääkiekkoliigassa, on kaikkia mahdoton luetella edes nimeltä. Kaudella 2017–2018 ylitse muiden nousi kuitenkin yksi nimi: NHL-liigan kauden parhaana maalivahtina Vezina Trophy -pokaalilla palkittu Pekka Rinne.

Vuonna 1982 Kempeleessä syntynyt miltei kaksimetrinen Rinne edustaa NHL-seura Nashville Predatorsia, jonka maalilla hän on pelannut vuodesta 2008 alkaen. Rinne on edustanut Suomea jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa vuosina 2009, 2010, 2014 ja 2015. Vuoden 2014 turnauksessa Rinne voitti Leijonien joukoissa hopeaa ja hänet palkittiin koko turnauksen arvokkaimpana pelaajana – vuonna 2015 mies valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi.

Tulevaisuuden toivot: Laine, Aho ja kumppanit

Suomi-jääkiekon tulevaisuus on valoisa. Nuorta sukupolvea kaukaloissa edustavat muun muassa Patrik Laine, Sebastian Aho, Mikko Rantanen, Miro Heiskanen ja Eeli Tolvanen. Paikkansa NHL:n vakiokokoonpanoissa ovat varmistaneet myös Leijonien kapteenina toiminut Mikael Granlund, toisen polven jääkiekkoilija Aleksander “Sasha” Barkov ja jo yhden Stanley Cupin voittanut Teuvo Teräväinen.

Vuonna 2016 nuorten MM-kilpailuista suuren yleisön tietoisuuteen nousseet Aho ja Laine eivät jääneet yhden turnauksen tähdenlennoiksi, vaan kumpikin pelaa nykyään isossa roolissa omassa seurassaan. Sebastian Aho edustaa Carolina Hurricanesin organisaatiota, kun taas Patrik Laine on tuttu näky Winnipeg Jetsin ykkösketjussa. Aho on sittemmin saanut lempinimen “Professori”: niin kollegat kuin kriitikotkin jaksavat hehkuttaa nuorukaisen poikkeuksellista peliälyä. Laine puolestaan muistetaan kovasta, nopeasta ja arvaamattomasta laukauksestaan, jota tulevat kiekkotähdet yrittävät jäljitellä kotipihoillaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *